Vinkkejä keppihevosten kanssa

puuhasteluun

Kepparin kanssa voi tehdä ja harrastaa kaikenlaista, oikeastaan kaikkea mitä oikealla hevosellakin. Täällä muutamia asioita joita kannattaa kokeilla jos haluat vaihtelua päiväjärjestykseesi.

Esteratsastus on mielestäni yksi hauskimmista lajeista. Esteitä saa tehtyä melkein mistä vain kun vain käyttää mielikuvitusta. Esteistä kannattaa tehdä eri kerroilla aina vähän erilaisia. Kivaa vaihtelua tuovat okserit, sianselät, muurit, vesiesteet (esim. jokin muovipressu tai makuualusta kelpaa ajamaan veden kanssa samaa asiaa) ja pituusesteet sekä erilaiset sarjat. Aluksi kannattaa aloittaa matalammista esteistä ja edetä pikkuhiljaa yhä korkeampiin riippuen omasta tasostasi.

Kouluratsastus on mahdollisesti yleisin ratsastuslaji. Täällä on monia kouluratsastusohjelmia joita voi soveltaa jos haluaa esim. suunnitella itselleen oman kouluradan minkä opettelee ratsastamaan. Siitä vaan kokeilemaan!

Maastoratsastus on aina kivaa puuhaa joka virkistää niin ihmistä kuin hevostakin. Vaihtelun vuoksi voi mennä vaikka kenttätyöskentelyn ohessa ratsastamaan alku- tai loppukäynnit maastoon. Maastossa on kiva hypätä myös maastoesteitä. Sellaisia voi kyhätä vaikka oksista tai kepukoista tai mitä nyt sattuu löytämäänkään. Maastoilu kehittää tasapainoa ja kuntoa. Kepparin kanssa on myös mukava käväistä maastossa ihan vaan taluttaen tai jos hevosia on paljon, kätevä tapa saada liikutettua useampaa heppaa kerralla on että ratsastaa yhdellä maastossa ja ottaa toisen mukaan riimunnarun päähän.

Westerniä en ole kovinkaan paljon mennyt enkä ole se oikea henkilö kertomaan siitä lajista mutta täällä ja täällä tarkempaa tietoa siitä. Barrel racingia on tullut jokusen kertaa kokeiltua.

Laukkaratsastus on ihanan vauhdikas laji ja tuo vaihtelua hidastempoisiin kenttäköpöttelyihin. Tähän lajiin tarvitaan vain sopiva hiekka- tai ruohopohjainen rata tai pelto ja innokas hevonen. Kaverin kanssa tai porukalla on ihanaa ratsastaa kilpaa.

Taitoratsastus vai miksiköhän tätä nyt kutsuisi on tallillamme harvoin harrastettava laji. Tähän kuuluu kaikenlaista tolppien pujottelusta erilaisten pikkuesteiden, puomien ja ratojen ylitykseen hevosen selässä tai taluttaen. Mielikuvitusta käyttämällä saa vaikka mitä hauskaa ja arjesta poikkeavaa aikaan.

Montéa eli raviratsastusta kannattaa joskus kokeilla. Jos et omista kärryjä, voit opettaa vaikka jonkun ravihevosen montératsuksi. Montéa voi mennä vaikka hiekkatiellä tai pellon laidassa, ihan niin kuin laukkaratsastustakin.

Hiihtoratsastus on todella hauskaa talvella! Suosittelen lämpimästi. Hiihtoratsastukseen tarvitset kaverin ja rauhallisen hevosen, sekä sukset (minisukset ovat kätevät) ja pitkän ja kestävän narun. Homman idea on se että kaverisi menee hevosen selkään ja laittaa narun vyötäisilleen tai jotenkin niin että hänen on helppo vetää sinua, joka pidät narusta kiinni hevosen takana sukset jalassa. Järven jää on parhaita paikkoja hankikantokelillä, jossa hiihtoratsastusta voi harrastaa. Hiekoittamattomat tiet ovat myös hyviä ja ylipäätään kaikki missä ratsastaja ja hiihtäjä pystyvät samaan aikaan liikkumaan. Laduille ei kannata mennä koska niitä ei luonnollisesti saa tallata.

Uittaminen on virkistävää kesätekemistä. Hikisen maastolenkin jälkeen on ihana pulahtaa hepan kanssa viileään järveen. Heppaa voi talutella vedessä tai ratsastaa. Jos ei tahdo kastella hepan päätä, voi lähteä pidemmällekin uintilenkille niin että laittaa kepparin pään nojaamaan isoon uimarenkaaseen tai verhoilee hepan jotenkin muovipussilla. Kepparileirillä voi olla kiva käydä uittoretkillä ja laukata rantaviivaa pitkin vesi roiskuen. Keskiyön uintireissut ovat myös mahtavaa ajanvietettä.

Ajo on vaihtoehtoinen liikutusmuoto kepparille. Ajamiseen tarvitaan jonkinlaiset kärryt, kuten kottikärryt tai maitokärryt sekä pitkät ajo-ohjat ja kaverikin auttaa huomattavasti asiaa muttei ole pakollinen. Meillä hepat/heppa valjastetaan kottikärryjen eteen tällä tavalla. Sitten itse mennään joko työntämään kärryjä (jolloin ei tarvita kaveria) tai istumaan kyytiin ja pyydetään kaveri työntämään. Kottikärryt ovat vain aika raskaat, joten niiden kanssa ei kauaa jaksa urheilla. Talvella pulkka tms. ajaa saman asian mutta silloin tarvitsee aina jonkun vetämään ellei laske koko aikaa alamäkeä.

Juoksutusta voi harjoittaa minkä tahansa hevosen kanssa. Se sopii niin varsoille ja vanhuksille kuin ratsuille ja raviponeillekin. Juoksuttamalla saa kätevästi hevosen liikutettua tai siten hevosesta voi päästää turhat energiat ennen ratsastusta. Toipilaita hevosia voi myös juoksutella ennen ratsastuksen aloittamista. Juoksuttaa voit joko yksin tai kaverin kanssa. Jos tietä on kaksi, toinen seisoo keskellä liinan kanssa ja toinen juoksee joko hevosen vierellä tai ratsastaa. Jos taas olet yksin ja omistat pyörivän tuolin, roudaa se keskelle kenttää, sido liinan toinen pää tuolin selkänojaan ja mene itse taluttamaan/ratsastamaan hevosella.

Vikellys on voimistelua hevosen selässä. Kepparillakin pystyy vikeltämään. Hepan voi käyttää esim. tuoliin tai sahapukkiin ja sitten vaan kyytiin. Meillä oli aikanaan käytössä tällainen viritelmä. Hevosen täytyy olla rauhallinen ja sillä pitää olla tasaiset askellajit. Muuten voi käydä hullusti. Hevosen selässä voi tehdä monenlaisia temppuja, kuten maailmanympärimatkoja, polvivaakoja, hyppyjä ja mitä nyt mieleen juolahtaakaan.

Poniagility on vähän samantapaista kuin vastaava laji koirilla. Siinä talutetaan kepparia erilaisten esteiden, pressujen sun muiden ylitse. Hyvä laji pienikokoisille keppareille, kuten falabelloille, joilla ei muuten voi ratsastaa. Estekorkeus ei saa pikkuponeilla olla kovin suuri.

Kaikkien näiden lajien lisäksi kepparitallilla voi tehdä vaikka mitä, kuten pitää näyttelyitä ja näyttelyharjoituksia, kisoja, erilaisia riehoja ja talkoita (vaikka varusteiden korjaus- ja putsaustalkoot) leirejä, kursseja, kerhoja ja käydä vaikka pääsiäis-, joulu- ja Hubertusratsastuksella :) Vain mielikuvitus on rajana!